Matildanjärvi ja Jeturkasti (Teijo)

Teijon kansallispuisto sijaitsee Lounais-Suomessa vähän Salon eteläpuolella. Tänne ajaa Helsingistä parisen tuntia. Alueella on paljon erilaisia retkeilyreittejä, jotka alkavat eri puolilta puistoa. Lisäksi täällä on tarjolla mökkimajoitusta, asuntovaunupaikkoja, golfkenttä, kalastusta, laskettelua ja vesiurheilua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma retkeni suuntautui kansallispuiston luontokeskukselle, josta lähtee Matildanjärvenkierros (5,5 km) ja Jerturkastin kierros (4,6 km). Reitit kulkevat kilometrin verran päällekkäin osuudella, joka jää reitit yhdistämällä kokonaan väliin. Yhteensä näistä siis kertyi käveltävää noin 8 kilometriä. Täällä olisi tarjolla myös kahden kilometrin pituinen luontopolku ja yhdysreitti kymmenen kilometrin pituiselle Puolakkajärven kierrokselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Navigaattori löytää tänne ihan Teijon kansallispuistolla, mutta jos ei niin luontotupa sijaitsee Matildanjärventiellä. Luontotuvalle löytää helposti seuraamalla kansallispuiston opasteita ja siellä on parkkipaikka. Parkkipaikan reunassa on opastaulu, jossa on alueen kartta ja ohjeita kansallispuistossa liikkujille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse luontokeskus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ei ole arkisin auki enää tähän aikaan vuodesta,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mutta sen pihalla on piknikpöytiä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja seinässä vedenottopiste.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitit on hyvin merkitty viitoin ja valkoisin ympyröin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alun perin maastomerkit ovat olleet reitin värin mukaisia vinoneliöitä, mutta niitä on jäljellä enää paikoitellen. Valkoiset ympyrät merkkaavat siis kaikkia reittejä alueella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matildanjärvenkierros lähtee rantaa kohti. Jeturkastin kierros puolestaan kääntyisi tästä vasemmalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rannassa on veneitä ja piknikpöytä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reittiopasteet ovat tässä kohtaa vähän piilossa, mutta matka jatkuu oikealle rannan tuntumassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkumatkasta on paljon puisia portaita, mutta myöhemmin reiteillä niitä ei enää näy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkan varrella on luonnosta kertovia tauluja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matildanjärvenkierroksella on nimensä mukaisesti monesta paikasta hienot näkymät järvelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maasto on melko tasaista ilman kummempia ylä- tai alamäkiä, mutta polulla on paikoitellen puunjuuria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisen sivun lopussa siirrytään kulkemaan kallioilta pitkospuille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Risteykseen tultaessa kahden kilometrin luontopolku kääntyy oikealle ja Matildanjärvenkierros puolestaan vasemmalle. Opasteissa lukee vähän hämäävästi välillä Matildanjärvenkierros ja välillä pelkkä Matildankierros.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkospuut jatkuvat kauniissa suomaisemissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen poikkeama polulta on Roosinniemelle, jossa on hiekkaranta, laavupaikka ja käymälä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen poikkeama johtaa järven rantaan heinikon keskellä. Tämä lienee erinomainen paikka lintujen tarkkailuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavasta risteyksestä käännytään vasemmalle. Suoraan jatkuu yhdysreitti Puolakanjärven kierrokselle. Tullaan taukopaikalle, jossa on nuotiopaikka, halkovaja ja käymälä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Halkovajan seinässä on myös alueen kartta, josta voi seurata reitin etenemistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matka jatkuu siltaa pitkin

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja maasto muuttuu kangasmetsäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeinen koukkaus reitiltä johtaa mäntypuiden alle pikkuiselle niemelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kyltin jälkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

seuraa risteys, jossa ei ole Matildanjärvenkierroksen opastetta. Jatketaan vasemmalle järven suuntaisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hetken päästä reitti kääntyy taas vasemmalle pitkospuille ja tässä kohtaa on opasviittakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuuksion kohdalla mainitsin, ettei tänä kesänä ole näkynyt sudenkorentoja, mutta täällä niitä kyllä on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkospuiden jälkeen tullaan taas taukopaikalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika kaunis paikka käymälälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rantakallioilla on vielä yksi nuotiopaikka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matka jatkuu vähän hankalammassa maastossa ja kallioilla kadotan vähäksi aikaa merkityn reitin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkan toista järven rannan suuntaista polkua, jonka varrella on upeat maisemat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polun tullessa rantaan saavun taas merkitylle reitille. Se olisi kulkenut lähempänä järveä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maisemat jatkuvat kauniina,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kunnes saavutaan hiekkatielle. Reitti jatkuu sitä pitkin ja saapuu Mathildedalin kylään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän kohtaan tullessani piti tarkistaa kartasta, että kuljetaanko tästä oikeasti läpi. Näyttää ihan siltä kuin käveltäisiin jonkun pihaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tie kulkee kuitenkin pihan ohi ja saapuu asvalttitielle. Tästä kohtaa puuttuu opaste, mutta jatketaan tietä pitkin vasemmalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seurataan kansallispuiston kylttejä toiselle hiekkatielle. Nyt ollaan taas samalla tiellä, joka johtaa luontokeskukselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tien vasemmalla puolella on pieni pysäköintitila ja reitti kääntyy metsään. Tässä kohtaa Matildanjärvenkierros ja Jeturkastin kierros kulkevat samaa matkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En kuitenkaan halua palata vielä luontokeskukselle vaan lähden seuraamaan Jeturkastin kierrosta toiseen suuntaan. Palaan asvalttitielle, ylitän sen ja lähden nousemaan metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matildanjärvenkierroksella käveltiin pikkupolkuja ja kallioita pitkin, mutta täällä on tarjolla leveää ulkoilureittiä. Reitti kulkee havumetsässä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja saavutaan kallioille kuivassa kangasmaastossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanervat ovat täällä erivärisiä kuin pääkaupunkiseudulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkan varrella näkyy haljennut kivi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun polku muuttuu kivisemmäksi,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

lähestytään reitin nähtävyyttä, jeturkastia, eli muinaisrantaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näköalatasanteen reunassa on jeturkastista kertova kyltti. Sen mukaan alueella on muitakin, pienempiä muinaisrantoja, jotka on merkitty kyltin alla olevaan karttaan. Mitään karttaa ei kuitenkaan näy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkan matkaa pehmeää havuneulasten peittämää tietä pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitin varrella näkyy puolukoita ja sieniä.

Ennen autotien ylitystä on pieni pysäköintialue.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkan polkua pitkin pitkospuille

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja nätille pikku suoalueelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkospuiden jälkeen seuraa reitin jyrkin nousu kallioille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polku jatkuisi mukavasti loivasti oikealle, mutta reitti nouseekin jyrkemmästä kohdasta vähän vasemmalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos kohta jää huomaamatta, reitti löytyy helposti uudelleen kääntymällä vasemmalle kallioiden päällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kallioilta laskeudutaan leveälle hiekkapohjaiselle polulle,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

jota kävellään kunnes saavutaan takaisin luontokeskuksen parkkipaikalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitit ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta molemmat kävelemisen arvoisia. Matildanjärvenkierroksella on kauniita järvimaisemia ja jeturkastin reitti puolestaan kulkee kauniissa kangasmaastossa, jonka keskellä suoalue yllättää. Jos haluaa kävellä vain toisen, kannattaa valita järvikierros. Siellä oli jonkin verran muitakin kulkijoita, mm. koiranulkoiluttajia. Jeturkastin kierroksella sen sijaan näin vain työmiehiä, jotka kävelivät vastaan luontopolkukyltin kanssa. Mihin lie olivat sitä viemässä niin monen miehen voimin… Tai ehkäpä siinä meni se puuttuva kartta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue lisää Teijon kansallispuistosta: http://www.luontoon.fi/teijo

Kukkaprojekti

Syksy lähestyy, joten uusia kukkia löytyy enää vähän. Vanhoja on sen sijaan tunnistamatta vielä muutama kymmentä.

Kartioakankaalin (Ajuga pyramidalis) kasvupaikkoja ovat ahot, laidun- ja hakamaat, rehevät niityt, metsänreunat, metsiköt.

Suopayrttiä (Saponaria officinalis) tapaa esimerkiksi vanhoilla talonpaikoilla, puutarhoissa, pientareilla, joutomailla ja kaatopaikoilla. Maavartensa avulla rohtosuopayrtti saattaa muodostaa laajoja kasvustoja.

Karvahorsma (Epilobium hirsutum) viihtyy ojissa, niityillä ja kosteilla joutomailla. Se on suhteellisen uusi venäläistulokas, joka on yleistymässä Etelä-Suomessa.

Kaalivalvatti (Sonchus oleraceus) viihtyy ihmisen muokkaamassa kulttuuriympäristössä. Sille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat puutarhat, kaatopaikat, joutomaat, maakasat ja kukkapenkit. Kaalivalvattia voidaan käyttää vihanneksena salaatin tai pinaatin tapaan.

Mainokset

Porkkalanniemi

Porkkalanniemi sijaitsee Kirkkonummella ja on jaettu useiden kuntien kesken virkistysalueisiin. Maastossa tätä jakoa ei kuitenkaan huomaa. Paikalle ajetaan Helsinki-Hanko –tieltä seuraamalla Porkkalanniemen viittoja. Helsinki-Hanko –tieltä käännyttäessä alkaa pitkä ja mutkainen tie, joka johtaa lopulta niemelle. Matkan varrelle jää kahvila, jonka edusta on täynnä moottoripyöriä. Tällainen mutkainen tie on epäilemättä niille ihanteellinen. Kun yleinen tie päättyy, käännytään oikealle virkistysalueiden viittoja seuraten. Kun tullaan Y-risteykseen, jossa Luotsiaseman viitta osoittaa oikealle, seuraan sitä. Pysäköintialue on heti vasemmalla. Pysäköintialueella on infotaulu, jossa on alueen kartta,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja käymälä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suoraan tien yli kuljettaessa alkaa leveä reitti, joka johtaa pronssikautisille hautaröykkiöille. Käyn ensin katsastamassa ne. Mitään opastetta paikalle ei ole. Kävelytien alussa on oikealla puolella valtava kivi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen jälkeen jälkeen jatkuu ruohottunut tie,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

jonka oikealla puolella ensimmäinen hautaröykkiö jo onkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen jälkeen reitti muuttuu kapeaksi poluksi ja haarautuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hautaröykkiöt jatkuvat oikealle. Niitä on yhteensä viisi. Polun molemmat haarat on merkitty keltaisilla palloilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vasemmanpuoleinen haara johtaa keittokatokselle. Katson loput hautaröykkiöt ja palaan samaa reittiä takaisin autotielle. Kartan mukaan vähän matkan päästä hiekkatien varrelta pitäisi lähteä polku ylös Telegrafbergetille, josta on netin mukaan panoraamanäkymä merelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitään polkua ei kuitenkaan näy. Päätän kokeilla onneani polun toisesta päästä. Palaan autolle ja ajan äskeisen Y-risteyksen toiseen haaraan. Tämä haara veisi Luotisasemalle, joka on yleisöltä suljettu.

Melko pian on tien oikeassa reunassa pysäköintialue. Sen vasemmasta reunasta lähtee pieni huomaamaton polku, joka johtaa ylös kallioille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korkein huippu jää vähän oikealle ja kiipeän sinne. Odotan näkeväni kauniin merinäköalan saaren yli. Mitään sellaista ei kuitenkaan tule vaan nähtävillä on vain puiden latvoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En enää löydä samaa polkua, jota pitkin tulin, joten lähden laskeutumaan alas mäkeä sattumanvaraisesta kohdasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palaan takaisin pysäköintialueelle ja kävelen tietä pitkin pikkupätkän eteenpäin infotaululle. Tässä kohtaa on myös vartijan toimisto, mutta toimisto on tyhjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Infotaulun vierestä lähtee metsään leveä polku, jossa on viitta Porkkalanniemelle. Tässä kohtaa on myös alueesta kertova infotaulu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähden seuraamaan polkua niemen kärkeen. Sen varrella on käymälä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitti niemen kärkeen on 1,3 kilometrin pituinen ja se on merkitty valkoisilla palloilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitti kulkee kallioita pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin aurinkoisena iltana se on melko helppokulkuinen, vaikka jalkoihin tarvitseekin katsoa, mutta sateella kalliot ovat vaarallisen liukkaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkan varrelle jää laudoitettu pätkä, jonka toiseen päähän on laitettu penkki lepäämistä varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valkoiset merkit päättyvät ylös kallioille lähelle niemenkärkeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä on myös keittokatos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laskeudun alas kärkeen ihailemaan maisemaa. Täällä on hyvä paikka lintujen tarkkailuun ja muitakin eläimiä voi nähdä. Itse en ole niin onnekas, mutta matkaseurani näkee metsäkauriin vain kymmenen metrin päästä. Valitettavasti hänellä ei ole kameraa mukana. Alueella liikkuu paljon myös valkohäntäkauriita.

Niemenkärjessä on pari polkupyörää, mutta muita retkeilijöitä ei näy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kärjen tuntumassa on kivinen uimaranta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja piknikpöytä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niemenkärjestä on hienot maisemat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niemen edustalla on pieniä saaria/luotoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palaan samaa reittiä takaisin autolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Porkkalanniemi on mielenkiintoinen alue, jonne kannattaa tulla retkeilemään, vaikka tänne matkaa onkin. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten huonosti alueella on opasteita. Ainoastaan niemenkärkeen on viitta. Muitakin reittejä on merkitty maastoon, mutta niille ei ole opasteita. Alueesta jäi vähän sekava mielikuva.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue lisää Porkkalanniemestä: http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/index.php?k=13396

Kukkaprojekti

Ukontatar (Persicaria lapathifolia) kasvaa pelloilla, joutomailla sekä erilaisilla kosteilla paikoilla. Jos kasvia esiintyy runsaasti kasvimaalla tai kukkapenkissä, kielii se maan olevan savinen ja maanparannuksen tarpeessa.

Harmio (Berteroa incana) on tyypillinen kaupunkikulttuuriympäristön kasvi. Sitä tavataan ratapihoilla, kuivilla joutomailla, kaatopaikoilla, vanhoilla kasarmialueilla, satamissa, myllyillä ja aikaisemmin myös pellonpientareilla.

Mustakaunokin (Centaurea nigra) kasvupaikkoja ovat satamat, radanvarret, tienvarret, joutomaat, nurmikot.

Nurmilaukka (Allium oleraceum) on ilmeisesti ollut viikinkien suosima vihannes, jota käytettiin aikanaan muun muassa kaaliruokien mausteena. Nykyään se on harvinaistunut ja paikoin uhanalainen.

Korpinkierros (Nuuksio)

Pääkaupunkiseudun luontopoluista voi tuskin puhua mainitsematta Nuuksiota, joka on alueen selvästi tunnetuin paikka. Nuuksion alueella on äkkiä laskettuna kahdeksan eri rengasreittiä ja niiden lisäksi vielä erilaisia yhdysreittejä. Ne alkavat eri puolilta aluetta. Luontokeskus Haltian luona osoitteessa Nuuksiontie 84 on kaksi lyhyttä reittiä (1,4 ja 2 kilometriä), joista toinen on esteetön. Se johtaa näköalapaikalle, josta on järvimaisema. Itse luontokeskuskin on tutustumisen arvoinen. Siellä on Suomen luonnosta kertovan mielenkiintoisen näyttelyn lisäksi ravintolapalvelut.

Valtaosa rengaslenkeistä (4 kpl) lähtee Haukkalammen luontotuvalta osoitteesta Haukkalammentie 32. Sen läheisyydessä on kaksi pysäköintialuetta. Sekä Haltiaan että Haukkalammen luontotuvalle on hyvät opasteet. Luontotuvan vieressä on kuivakäymälöitä, jotka eivät kylläkään ole yleensä kovin siistejä. Luontotuvan seinässä on myös vesipiste juomaveden ottamista varten. Täältä lähtevät Nahkiaispolku (2 km), Punarinnankierros (2,4 km), Haukankierros (3,7 km) ja Korpinkierros (7,2 km). Kävelin tällä kertaa niistä pisimmän. Korpinkierroksen toisessa päässä on Siikaniemen pysäköintialue, jonne vein autoni. Täältä on lyhyempi matka itse reitille ja samalla välttää Haukkalammen luontotuvalta nousevan jyrkän ylämäen.

20170729_124339
Siikaniemeen on opasteet Nuuksiontieltä. Perille saavuttaessa on tien oikealla puolella ensin bussipysäkki ja bussien kääntöpaikka ja sen takaa kääntyy hiekkatie pysäköintialueelle. Tänne pääsee siis myös bussilla Espoosta. Haukkalammelle mentäessä bussi jättää Nuuksiontien varteen noin puolentoista kilometrin päähän, joten julkisilla tultaessa Siikaniemi on parempi vaihtoehto. Pysäköintialueen reunassa on alueen opastaulu, jossa on myös kartta.

20170729_124320

Yhdysreitti Korpinkierrokselle lähtee pysäköintialueen toisesta kulmasta ja on merkitty oranssilla vinoneliöllä, jonka läpi kulkee musta viiva.

20170729_151408

Itse Korpinkierros on merkitty keltaisella vinoneliöllä.

20170729_125937

Jos muuallakin onkin ollut huono mustikkavuosi, se ei pidä paikkaansa täällä. Metsä on sinisenään marjoja ja myös niiden poimijoita näkyy.

20170729_125329
Yhdysreittiä pitkin kävellään kunnes tullaan risteykseen. Korpinkierroksen voi kiertää kummin päin vaan, mutta Siikaniemestä lähdettäessä suosittelen vastapäivään kiertämistä. Silloin reitin suurimmat korkeuserot osuvat reitin alkupuoliskolle ja taukopaikka on sopivasti, kun matkaa on kuljettu noin kaksi kolmasosaa. Haukkalammelta lähdettäessä puolestaan kannattaa kiertää myötäpäivään.

20170729_125510
Käännytään siis risteyksestä oikealle ja noustaan kallioille.

20170729_125533

Niitä pitkin kuljetaan melko pitkään, mutta ne ovat tasaisia ja helppokulkuisia. Tässä osassa reittiä on kaunista kangasmaisemaa.

20170729_125820

Yleisesti ottaen maasto ei ole täällä helppokulkuista, vaan polut ovat kuluneita ja niillä on paljon puunjuuria.

20170729_135432

Lisäksi reitin varrella on jyrkkiä nousuja ja laskuja sekä joitakin korkeita askelmia. Reitti on hyvin merkitty lukuun ottamatta kohtaa, jossa ohitetaan nuotiopaikka. Reitin varrella on viittoja, joista voi osittain seurata reitin etenemistä.

20170729_143548
Kallio-osuuden lopussa käännytään vasemmalle ja laskeudutaan alas hiekkatielle. Vuorossa on hiekkatietä, jossa on jonkin verran mäkiä.

20170729_131004

Kävellään puron yli ja saavutaan pienelle pysäköintialueelle, jossa on myös alueen opastaulu.

20170729_131346

Pysäköintialueen ohi jatketaan suoraan ja noustaan pitkä ylämäki. Ylhäällä maasto on taas tasaista.

20170729_131440

Tämä voisi olla kaukaa katsottuna vaikkapa karhu.

20170729_132103

Sitten laskeudutaan alas ja reitin ensimmäinen lampi avautuu oikealla puolella. Muutama kesä sitten tässä kohtaa oli paljon sudenkorentoja, mutta nyt ei näy ainuttakaan.

20170729_132333

Matka jatkuu ja lähdetään taas nousemaan ylös kallioille.

20170729_132723

Täällä hiekkatie muuttuu kivisemmäksi.

20170729_133433

Laskeuduttaessa alas on vähän hankala alamäki.

20170729_134119

Alhaalla kävellään puron yli ja tullaan taas lammelle. Haukkalammen suunnalta tultaessa laskeudutaan alas vastarannalla näkyvää reittiä pitkin.

20170729_134537

Ylitetään silta ja tullaan risteykseen. Jos jatkettaisiin suoraan, päädyttäisiin siis Haukkalammen luontotuvalle. Korpinkierros sen sijaan kääntyy vasemmalle.

20170729_134745

Tässä kohtaa sinisellä merkitty Haukankierros kulkee vähän aikaa samaa matkaa, samoin kuin yhdysreitti Nuuksion pohjoisosassa sijaitsevaan Kattilaan.

20170729_134935

Noustaan taas ylämäki ja kohta sininen reitti kääntyy oikealle ja keltainen jatkuu suoraan.

20170729_135103

Maasto on vielä vähän matkaa helppokulkuista, kunnes tullaan tähän risteykseen. Yhdysreitti Kattilaan jatkuu suoraan ja Korpinkierros kääntyy vasemmalle melkein takaisin tulosuuntaan.

20170729_135333
Maasto muuttuu tässä kohtaa luonnonpoluksi ja on hyvin juurakkoista ja kiviäkin joukossa on. Vähän matkan päässä näkyy vasemmalla taas lampi.

20170729_135709

Reitti jatkuu vähän mutaisempien kohtien ja pitkospuiden yli.

20170729_135919

Kun polku yksien pitkospuiden jälkeen haarautuu ja vasemmalla on pieni pitkospuu, kannattaa poiketa reitiltä vasemmalle.

20170729_140554

Täällä on parhaat rantakalliot eväiden syömiseen ja uimiseen. Käännytään vielä vasemmalle ja kävellään rannan suuntaisesti takaisin päin. Oikealla on ensin pieni kallio ja sitten toinen isompi, jonka luona rannassa on iso kivi. Tästä on helppo mennä lampeen uimaan.

20170729_141953

Kun palataan reitille ja jatketaan eteenpäin, tullaan kohta taukopaikalle, jossa on nuotiopaikka, polttopuita ja käymälä. Tässä on nytkin paljon ihmisiä ja jopa telttoja, joten suosittuina ajankohtina kannattaa hyödyntää muita taukopaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitti jatkuu taukopaikan läpi, ei heti rannan vieressä kulkevaa polkua vaan seuraavaa. Jonkin matkan päässä tullaan ihan rantaan ja kuljetaan pitkospuita pitkin.

20170729_143411

Niiden jälkeen polku haarautuu. Vasen haara vie viereiseen saareen leirintäalueelle ja Korpinkierros jatkuu oikealle.

20170729_143421

Matkan varrella on vielä yksi lampi,

20170729_144741

muilta osin polku on hankalakulkuista.

20170729_144230

Tässä kohtaa polku haarautuu. Korpinkierros jatkuu suoraan ja oikealle kääntyvää haara vie läheiseen Siikarantaan. Seurataan kuitenkin Siikaniemen opasteita. Nyt matkaa on enää kilometri.

20170729_145351

Ennen kuin päästään perille, matkan varrella on vielä yksi hankala laskeutuminen. Pian sen jälkeen saavutaan taas autotielle ja reitti kääntyy oikealle.

20170729_145927

Pian tullaan risteykseen, jossa yhdysreitti Siikaniemeen haarautuu oikealle metsään ja edessä jatkuvat Korpikierroksen kalliot.

20170729_150734
Nuuksio on suosittu retkeilyalue ja se näkyy myös kävijämäärissä. Nyt oli kesälauantai ja vastaantulijoita koko ajan. Suurin osa oli ulkomaalaisia, sekä eurooppalaisia että aasialaisia. Suomalaiset osaavat paremmin mennä muuallekin, mutta monille ulkomaalaisille Nuuksio on ainoa heidän tuntemansa retkeilyalue. Kannattaa siis välttää parasta kesäsesonkia ja viikonloppuja, etenkin jos haluaa tulla paistamaan makkaraa tai telttailemaan. Nuotiopaikkoja on alueella vain muutamia ja ne täyttyvät nopeasti. Alkukesästä ja syksyllä on rauhallisempaa. Tosin myös sienestysaikaan täällä on viikonloppuisin paljon ulkomaalaisia ohjatuilla sieniretkillä. Alueena Nuuksio on kuitenkin kaunista, nimenomaan siksi, että täällä on niin paljon lampia.

Kesä2016 024.JPG

Lue lisää Nuuksion kansallispuistosta: http://www.luontoon.fi/nuuksio

Kukkaprojekti

Persiantädykkeen (Veronica persica) kasvupaikkoja ovat puutarhat, kasvimaat, nurmikot, pellot, joutomaat, satamat, lastauspaikat.

Purtojuuri (Succisa pratensis) kasvaa puolivarjossa savisella maalla, niityillä, rannoilla ja pientareilla.

 

Kyläkarhiainen (Carduus crispus) kasvaa pihoilla, joutomailla, linnoitus- ja kasarmialueilla, pelloilla, pientareilla ja tienvarsilla.

Karheapillike (Galeopsis tetrahit) kukkii heinä-syyskuussa viljelyksillä, puutarhoissa, joutomailla, hakkuuaukeilla ja kallioilla.

 

Tuoksuvatukka (Rubus odoratus) viihtyy puolivarjossa ja auringossa. Sitä kasvatetaan koristekasvina, mistä se on karannut luontoon.

tuoksuvatukka

Isosaari (Helsinki)

Tänä vuonna yleisölle avattu Isosaari sijaitsee Helsingin edustalla Laajasalosta ja Santahaminasta suoraan etelään. Yhteyslautat lähtevät Kauppatorilta HSL:n Suomenlinnan lautan vierestä. Tähän aikaan vuodesta saarelle pääsee enää viikonloppuisin, ellei sitten mene omalla veneellä. Saarella on myös vierasvenelaituri. Maanantaisin saari on varattu golfareille. Matka Kauppatorilta Isosaareen kestää noin 40 minuuttia ja maksaa aikuiselta 15 euroa/meno-paluu. Lipun voi ostaa joko etukäteen netistä tai suoraan lautalta. Lauttoja kulkee tunnin välein. Viimeinen mahdollisuus mennä lautalla Isosaareen tänä kesänä on ensi viikonloppuna. Sen jälkeen lauttaliikenne loppuu tältä vuodelta.

20170826_170859 (kopio)
Perillä Isosaaressa

20170826_141326

on heti alkuun rakennuksen seinässä saaren kartta, johon on merkitty mitä kaikkea saarelta löytyy. Luonnossa mitään kylttejä ei sitten olekaan, opasteviittoja lukuun ottamatta. Olisin kuitenkin kaivannut rakennelmien kohdalle kylttejä, joissa olisi kerrottu, mistä rakennelmasta on kyse. Kannattaa siis tulostaa mukaan saaren kartta, johon tiedot on merkitty.

20170826_141449
Heti alussa on tien oikealla puolella punainen rakennus, Upseerikerho, jossa on vessat ja ravintola. Ravintolassa on tilaa sekä sisällä että ulkona terassilla.

20170826_141704Näin loppukesästä ruokalista ei ollut enää käytössä, vaan tarjolla oli joko saaristolaisbuffet tai lohikeittoa. Buffet oli hyvin pienimuotoinen ja pääruuaksi oli lihapullia ja makkaroita. Se ei ehkä vastaa ihan omaa käsitystäni saaristolaisbuffetista, joten otin lohikeittoa. Se oli ihan kohtalaista. Uskon kuitenkin, että varsinaisen kesäsesongin aikana tarjolla oleva ruoka tekee paremman vaikutuksen kuin tämänhetkinen tarjonta.

20170826_142120
Ruokailun jälkeen aloitimme saarikierroksen. Oikealle puolelle tietä jää pieni punainen tilaussauna, jonka vieressä on pieni hiekkaranta.

20170826_161032Risteyksestä käännytään oikealle. Tienviitta osoittaakin siihen suuntaan saarikierroksen, jonka pituus on 2,2 kilometriä.

20170826_145811Tien molemmin puolin kulkee saaren golfkenttä. Isosaarella sijaitsee Suomen vaikein Par3-kenttä. Sen väylät näyttivät hyvin lyhyiltä ja kulkevat kaiken muun seassa, joten ei ole ihmekään, että saari on maanantaisin varattu vain golfareille. Siellä ei oikein voi samaan aikaan liikkua muuta porukkaa turvallisuusriskin vuoksi.

20170826_145828Jatkamme matkaa ja oikealla puolella näkyy taas hiekkaranta

20170826_150014ja vähän matkaa sen jälkeen yleinen sauna. Saunamaksu on 10 euroa/henkilö.

20170826_150154Pian meri kuitenkin katoaa näkyvistä eikä sitä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta enää kierroksen aikana näykään. Reitti kulkee koko ajan sisäsaaressa. Seuraavasta risteyksestä käännymme oikealle kohti leirintäpaikkaa. Tarkoitus on kiertää saari, joten käännymme aina risteyksistä oikealle rantaa kohti.

20170826_150320Leirintäpaikalla on piknikpöytiä ja roskis.

20170826_150652
Sen jälkeen on valkoinen rakennus, jonka toisessa päässä on ruokala ja vessat.

20170826_150904Matka jatkuu maalaismaisemissa. Ei tunnu yhtään siltä, että olisi saarella, vaan ennemminkin jossain maaseudulla. Osa alueista on aidattu ja niille on pääsy kielletty.

20170826_151542Matkan varrella on jotain outoja rakennelmia.

20170826_152143Kukkia täällä on reilusti ja kanervien väri alkaa olla parhaimmillaan.

20170826_152305Näemme myös raidallisen toukan, erikoisen kiven,

joitakin sieniä ja puolukoita.

Hiekkatie vie kohti kivikkorantaa,

20170826_152518jonne laskeudumme polkua pitkin.

20170826_152631

20170826_152711Edessä näkyvä pikkusaari lienee Kiislapaasi, mutta voin olla väärässäkin.

20170826_152744Palaamme samaa tietä takaisin risteykseen. Käännymme oikealle ja tie muuttuu poluksi. Tästä kyltistä ei enää kauheasti saa selvää, mutta alin rivi on lohdullinen; ainakaan täällä käveleviä ei ammuta :).

20170826_153028Polku kulkee ensin heinikossa

20170826_153056ja sitten metsässä.

20170826_153233
Nyt vastaan alkaa tulla sotilasrakennelmia. Tästä pääsee kulkemaan läpi.

20170826_153344Pian saavutaan saaren hienoimmille sotilasnähtävyyksille. Tien oikealla puolella on saniaisten peittämän kallion takana tällainen rakennelma.

20170826_153658

Ja sen perässä tällainen.

20170826_153736

Vastapäätä pääsee kävelemään rakennelman katolle.

20170826_153940

20170826_154034

Eteenpäin jatkettaessa tulee vastaan aita,

20170826_154453

joten palaamme samaa tietä takaisin pikku pätkän ja jatkamme suoraan. Kävelemme metsän läpi

20170826_154717ja saavumme tielle, joka johtaa takaisin Upseerikerholle.

20170826_155350Tien varrella on piknikpöytä

20170826_155750ja lisää sotilaskohteita.

20170826_160008Näihin pääsee tutustumaan lähempää.

20170826_160157Nyt olemme taas Upseerikerhon kohdalla ja on aika palata laivarantaan.

20170826_161049Siellä on vielä yhdet piknikpöydät, joissa istuskella kyytiä odottamassa.

20170826_161153Sieltä lautta jo tuleekin ja paluumatka voi alkaa.

20170826_162333
Isosaari poikkeaa luonnoltaan muista yleisölle avoimista saarista. Saarella ei ole perinteistä saaristoluontoa vaan enemmänkin maaseutua. Erikoiseksi saaren tekevät sotilasrakennelmat ja golfkenttä. Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vaikkei se mielestäni olekaan yhtä viehättävä kuin muut Helsingin edustan saaret.

Lue lisää Isosaaresta: http://visitisosaari.fi/

Kukkaprojekti

Kalliokohokki (Silene rupestris) kasvaa avoimilla, laakeilla ja ohuthumuksisilla jäkäläkallioilla. Kasvupaikat voivat olla toisinaan äärimmäisen kuivia, mikä aiheuttaa suurta vuosittaista kannanvaihtelua.

Haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) kasvaa sammaleisilla lehtokivillä, lohkareikoissa, kallionpengermillä ja rantalehdoissa. Haisukurjenpolvea on käytetty lutikoiden ja muiden kotien syöpäläisten torjumiseen hieromalla murskattua kasvia seiniin ja huonekaluihin.

Salokeltano (Hieracium Sylvatica) kukkii heinä–elokuussa.

Ahokeltano (Hieracium Vulgata) kukkii heinä–elokuussa, yleensä myöhemmin kuin salokeltanot.

Myskimalvan (Malva moschata) kasvupaikat ovat usein mäkiä ja tienvarsia.

Piikkiohdake (Cirsium vulgare) kasvaa yleensä ottaen aika kuivilla kasvupaikoilla, kuten esimerkiksi niityillä, tienvarsilla, joutomailla, laitumilla, pihoilla ja hakkuuaukeilla.

Silmäruoho (Euphrasia) Silmäruohot ovat puoliloisia. Ne tulevat toimeen yksinään, mutta tilaisuuden tullen varastavat osan tarvitsemistaan ravinteista ympäröiviltä kasveilta juuristonsa imurihmojen avulla. Nimi silmäruoho tulee homeopaattisesta uskomuksesta, jonka mukaan kasvilla voisi parantaa silmäsairauksia.

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) kasvaa luonnonvaraisena myös Etelä-Suomen kedoilla. Mäkikuismaa ja siitä tehtyjä valmisteita käytetään sisäisesti muun muassa depressiivisen alakuloisuuden, unihäiriöiden sekä tuska- ja jännitystilojen hoitoon.

Uutelan luontopolku

Uutelan luontopolku lähtee Helsingin Aurinkolahdesta kahvila Kampelan vierestä. Kahvilan luona on myös parkkitilaa. Lisäksi tänne pääsee hyvin julkisilla: ensin metrolla Vuosaareen ja sieltä joko kävellen tai bussilla Aurinkotuulenkadun pysäkille. Pysäkiltä kävellään eteenpäin aidattujen urheilukenttien vierestä ja edelleen oikealle kanavan vartta kohti Kampelaa. Parkkialueen takana on Uutelan ulkoilualueen opastaulu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luontopolku koostuu kahdesta eri osasta, jotka muodostavat kahdeksikon. Ensimmäinen lenkki on 2,5 kilometriä ja jälkimmäinen 1,5. Yhteensä näistä tulee siis neljän kilometrin kävelylenkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luontopolulle kävellään opastaulun vierestä. Risteyksessä on luontopolun viitta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä suoraa kävellään vähän matkaa,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kunnes tullaan varsinaiseen luontopolun aloituspaikkaan. Risteyksessä on jälleen viitta ja opastaulu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käännytään oikealle luontopolulle. Tässä kohtaa maisema on niittyä, jossa heinäsirkat sirittävät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niityn toisella puolella polku sukeltaa metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polku on merkitty paikoin valko-vihreillä nauhoilla ja risteyskohdissa tienviitoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polun varrella on numerotolppia. Numeroiden selitykset näkee netistä ja voi tulostaa mukaan luontopolulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maasto on melko tasaista ja helppokulkuista. Kun metsässä on kävelty jonkin matkaa, tie haarautuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suoraan jatkamalla pääsee katetulle nuotiopaikalle. Nyt siellä on joku maahanmuuttajataustainen porukka viettämässä iltapäivää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luontopolku puolestaan jatkuu vasemmalle. Hetken päästä nuotiopaikka näkyykin polun oikealla puolella ylhäällä. Vähän matkan päästä tullaan kallioille. Tässä kohtaa kannattaa poiketa polulta katsomaan maisemia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polku jatkuu merenrannan tuntumassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kohtaa näyttää siltä, kuin veden kuuluisi olla korkeammalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jonkin matkan päässä tullaan taas tienhaaraan ja luontopolku jatkuu suoraan. Tien oikealla puolella näkyy viljelypalstoja. Niiden välistä käännytään oikealle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täältä viljelypalstat näkyvät hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niiden jälkeen polku sukeltaa hetkeksi takaisin metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän matkan päässä tullaan hiekkatielle ja luontopolun ainoaan vähän epäselvään kohtaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käännytään oikealle ja kävellään nelitahoristeyksestä suoraan kohti Särkkäniemeä. Tie kulkee maalaismaisemissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tien päässä on parkkipaikka ja wc.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täältä alkaa Särkkäniemen luonnonsuojelualue.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Opastaulussa on alueen kartta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luontopolun vasemmalla puolella on heti alussa matokomposti. Tosin kalastus on täällä monissa paikoissa kielletty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matka jatkuu viittojen mukaisesti, kunnes tullaan kohtaan, jossa luontopolun viitta osoittaa oikealle ja vasemmalle on pitkospuita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kohtaa kannata poiketa reitiltä ja käydä rantakallioilla katselemassa maisemia. Täältä näkyy hyvin Vuosaaren satamaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja tietysti merelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takaisin ei tarvitse palata samaa reittiä, vaan täältä pääsee ympäri pientä polkua pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkan varrella on luonnonpenkki. Muita penkkejä tai piknikpöytiä täällä ei ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polku jatkuu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

takaisin varsinaiselle luontopolulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kohtaa on oikealla puolella aika lailla umpeen kasvanut lampi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässäkin on mahdollisuus poiketa halutessaan vasemmalle pikkupolulle, joka johtaa kallioille katsomaan maisemia. Maisemat eivät juurikaan eroa äskeisellä lisälenkillä nähdyistä. Luontopolku jatkuu oikealle pitkospuita pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pian käännytään pois merenrannalta takaisin metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korpikuusen kannon alla on…  kiven kolo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metsästä laskeudutaan hiekkatielle,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

jota pitkin kävellään oikealle, kunnes tullaan takaisin nelitahoristeykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on jäljellä enää kahdeksikon toinen alapuolisko. Käännytään vasemmalle. Luontopolku erkanee vähän matkan päässä oikealle. Jos jatkaisi suoraan vasemmalle, päätyisi Villa Vuosantaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävellään metsä- ja niittymaisemissa ja tullaan takaisin tielle, jolta luontopolku alkoi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luontopolku kääntyisi taas vasemmalle,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mutta jatketaan suoraan kohti Kampelan viereistä parkkipaikkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulin julkisilla, joten kävelen taloja kohti bussipysäkille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkan varrella näin eläimistä rupikonnan ja sorsan.

Sieniä täällä on kohtalaisen paljon, samoin kukkia. Tosin paras kukka-aika alkaa jo olla ohi ja polun varrella näkyy paljon ruskeita kukanjäännöksiä.

Uutelan luontopolku on maisemiltaan vaihteleva. Täällä on metsämaastoa, maalaismaisemaa ja merenrantaa. Tunnelmat ja tuoksut luontopolulla vaihtelevat maisemien mukana. Kannattaa käydä tutustumassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue lisää Uutelan luontopolusta: https://www.hel.fi/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/luonto-ja-viheralueet/luontoretket/polut/uutelan-luontopolku

Kukkaprojekti

Peltohatikka (Spergula arvensis) on peltojen ja puutarhojen rikkakasvi, joka viihtyy happamilla, kosteilla ja melko niukkaravinteisilla pelloilla. Kasvupaikat ovat usein hiekkamaita. Sitä esiintyy myös teiden- ja radanvarsilla, joutomailla, satamissa ja rannoilla.

Ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) kasvaa matalassa vedessä.

Särmäkuisma (Hypericum maculatum).

Suikeroalpi (Lysimachia nummularia) on maassa suikerteleva kasvi. Se kukkii kesäkuussa keltaisin kukin.

Töyhtöangervon (Aruncus dioicus) kasvupaikkoja ovat kaupunkimetsiköt, tienvarret ja joutomaat.

Villiruusu (Rosa) kuuluu ruusukasvien heimoon. Sukuun kuuluu yli sata lajia. Villiruusun kukassa on viisi terälehteä. Luonnonmuotojen värit vaihtelevat valkoisesta vaaleanpunaiseen, myös keltaisia on.

Isomaksaruoho (Sedum telephium) on eteläisessä Suomessa yleinen kuivien kallioiden kasvi ja Suomen luonnonvaraisista maksaruohoista suurin. Isomaksaruohoa kutsutaan ruotsin kielessä rakkauden yrtiksi (kärleksört) kahdestakin syystä. Ensinnäkin kasvi jatkaa kukkimistaan katkaistunakin. Lisäksi on uskottu, että jos kaksi kattoon ripustettua versoa kaartuvat kuivuessaan toisiaan kohti, rakastavaisetkin löytävät toisensa.

Tunturikurjenhernettä (Astragalus alpinus) esiintyy yleisenä Keski- ja Pohjois-Lapissa tuntureilla kangasmaastossa, niityillä ja kallioilla, erityisesti paljakan alaosassa ja koivuvyöhykkeellä.

Karvapernaruohoa (Sisymbrium loeselii) tavataan maassamme pääasiassa lastauspaikoilla, satamissa, radanvarsilla ja muilla alueilla, joissa ihmisen vaikutus on tuntuvaa ja liikenne vilkasta.

Seittitakiainen (Arctium tomentosum) on suurikokoinen joutomaiden kasvi. Se kasvaa 50–120 cm korkeaksi.

 

Lauttasaaren ulkoilupuisto ja Sisä-Hattu

Lauttasaaren kärjessä, Vattuniemessä, sijaitsee Lauttasaaren ulkoilupuisto ja sen edustalla Sisä-Hattu -niminen pikkusaari. Saareen kahlataan vedenalaista kannasta pitkin. Käveltävää tästä kierroksesta tulee yhteensä reilu puolitoista kilometriä. Reittiä voi myös helposti pidentää kiertämällä myös viereinen Särkiniemen puisto.

Kartta

Lauttasaareen pääsee hyvin bussilla Helsingin keskustasta. Itse jäin pois Nahkahousuntie-nimisellä pysäkillä. Siitä lähdetään kävelemään bussin kulkusuunnassa eteenpäin. Ei kuitenkaan mennä ylämäkeen asuintalon viereen vaan valitaan alaspäin johtava vasen tienhaara. Alhaalla jatketaan suoraan eteenpäin kohti metsää ja astutaan puistoalueelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tien haarautuessa haarakohdassa on ilmoitustaulu, jossa on ohjeistusta alueella liikkujille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vasemmalle käännyttäessä tullaan penkille maisemien katselua varten. Tälläkin hetkellä vastarannalla on loistoristeilijä odottamassa lähtöä. Se ei tyydy normaaleihin lähtötörähdyksiin vaan pitää äänitorvellaan kunnon konsertin. Tässä kohtaa on myös uimalaituri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Oikealle jatkettaessa tullaan taas risteykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kohtaa on alueen kartta. Vasemmalla on ylhäällä vanhat tykistöpatterit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkan matkaa vasemmalle niiden ohi ja lähden laskeutumaan rantaa kohti. Saavutaan koirapuiston kulmalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen vierestä kulkee polku,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

jota seuraan kallioille. Tästä Sisä-Hattu jo näkyykin, ja sen takana Ulko-Hattu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisä-Hatun ja mantereen (jos Lauttasaarta nyt voi sellaiseksi kutsua) välissä näkyy isoja kiviä. Vedenalainen kannas kulkee siitä kohdasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkan rannansuuntaista polkua pitkin kannaksen kohdalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siellä Sisä-Hattu odottaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Astun veteen ja se on yllättävän lämmintä. Veden syvyys riippuu tietysti meriveden korkeudesta. Tällä hetkellä vettä on noin puoleen sääreen asti. Joissain kohdissa vesi yltää melkein polveen. Tosin en ole mitenkään vakuuttunut siitä, että löysin matalimman kohdan kannaksesta. Se on useiden metrien levyinen, joten ei tarvitse pelätä, että astuisi harhaan. Lisäksi vesi on todella kirkasta ja pohjan kivet näkyvät selvästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pohja koostuu tosiaan kivistä, joten paljain jaloin ei kannata lähteä kävelemään. Osa kivistä voi olla teräviä, minkä lisäksi pohjassa kasvaa paikoitellen levää, joka voi olla liukasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime syksynä merivesi oli vähän aikaa harvinaisen matalalla ja Sisä-Hattuun pääsi kuivin jaloin.

WP_20161019_012_2
Loppumatkasta aallot kastelevat jalkoja ja jostain tulee kylmä virtaus. Kahlausmatkaa tulee reilu sata metriä yhteen suuntaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perillä Sisä-Hatussa odottaa hiekkaa, kallioita, pensaita ja kukkia. Saan täältä muutaman uuden kasvin kukkaprojektiini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kallioissa on vanhoja kaiverruksia. Osassa on runoja tai mietelauseita ja osassa ihan vaan puumerkkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esimerkiksi tämä sydän on vuodelta 1965. Hyvin ovat säilyneet, vaikka kalliot muuten ovat aivan sileiksi hioutuneita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saari ei ole kovin iso, joten se on äkkiä kierretty. Täältä näkee hyvin mantereelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja saaren toisella puolella on Ulko-Hattu. Sinne ei enää pääse kahlaamalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kallioilla on hyvä syödä eväitä ja ihmisiä näkyy käyvän täällä uimassa. Saarella on myös roskis. Tosin tällä hetkellä se on kaatunut  maahan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika lähteä paluumatkalle. Jalat ovat sopivasti kuivuneet, joten vesi tuntuu nyt kylmältä. Kahlaan takaisin Lauttasaareen. Matkan edetessä vesi lämpenee koko ajan ja Lauttasaaren rannassa se on jo todella lämmintä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jatkan matkaa vasemmalle rannan suuntaisesti polkua ja kallioita pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täältä on kauniit näkymät merelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos ei halua kävellä kallioilla, vähän matkan päässä kulkee polku. Vastaan tulee satunnaisia mökkejä. En ehkä itse haluaisi mökkiä tällaiselta paikalta, jossa ihmisiä kulkee jatkuvasti ihan vierestä, mutta mökit ovat todella haluttuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävellään leikkipuiston ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaan tulee uimaranta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siellä on uimakopit vaatteiden vaihtoa varten ja suihku jalkojen huuhteluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiekkarannan kohdalla vähän ylempänä on uuden näköinen rakennus. Siinä näyttäisi toimivan ravintola tai kahvila.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käännyn sen kohdalta oikealle takaisin kohti aloituspaikkaa. Tien varressa on paljon vadelmapensaita, jotka ovat täynnä heikosti punertavia marjoja. Maista yhden, mutta se on vielä vähän raaka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palaan takaisin bussipysäkille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lauttasaaren ulkoilupuisto on kaunista rantamaisemaa, mutta samantyylistä on muuallakin. Sisä-Hattu sen sijaan on ainutlaatuinen. Saari itsessään on pieni ja nätti, mutta erikoiseksi ja ehdottomasti käymisen arvoiseksi sen tekee se, että sinne joutuu kahlaamaan. Tämä on oiva retkikohde aurinkoisille loppukesän päiville, kun merivesi on lämpimimmillään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkaprojekti

Kanerva (Calluna vulgaris) kasvaa mieluiten kuivahkoilla, valoisilla ja maaperältään happamilla paikoilla, kuten kallioilla ja luodoilla, kangasmetsissä sekä rämeillä. Yleisesti Suomessa kasvavana lajina se on monen metsätyyppiopinmukaisen metsien kasvupaikkatyypin tunnuslaji. Kanerva on Kainuun maakuntakasvi ja kauppayrtti. Kanervaa on käytetty polttoaineena, rehuna, kattomateriaalina, patjan pehmikkeenä ja kotieläinten alustana. Siitä on tehty luutia, köyttä, oranssia väriainetta ja olutta.

Kannusruoho (Linaria vulgaris) kasvaa mm. hiekkaisilla merenrannoilla, kallioilla, tienvarsilla, kuivilla joutomailla ja pellonpientareilla.

Kissankäpälä (Antennaria dioica) kasvaa kuivilla, aurinkoisilla kankailla, kedoilla ja kallioilla.

Lakka (Rubus chamaemorus) eli hilla eli suomuurain on yksi tyypillisimmistä suokasveista. Se muodostaa usein laajoja ja runsaita kasvustoja, ja monilla suoalueilla se on vallitseva kasvilaji. Usein puhutaankin varsin oikeutetusti lakkasoista, joissa lakan kukat ja marjat erottuvat maastossa silmiinpistävänä mattona. Lakka on yksi arvokkaimmista luonnonmarjoista Suomessa.

Lehtohorsma (Epilobium montanum) on horsmien sukuun kuuluva vaaleanpunakukkainen lehtokasvi. Kasvin muita nimiä ovat käärmeenkukka ja suenhammasheinä.

Luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata) on kosteiden kasvupaikkojen kasvi. Se viihtyy luhtarannoilla, rantapensaikoissa, rehevissä korvissa, ojan- ja puronvarsilla sekä kosteilla niityillä. Luhtavuohennokka on vanha rohdoskasvi.

Ojakärsämö (Achillea ptarmica) kasvaa aurinkoisissa paikoissa melko ravinteikkaassa maassa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat niityt, pientareet, pellot, rannat ja joutomaat.

Peltoemäkki (Fumaria officinalis) viihtyy ravinteikkailla savi- ja hiekkamultamailla. Sitä tavataan erityisesti puutarhoissa ja kasvimailla sekä joskus myös viljapelloilla rikkaruohona.

Peltokierto (Convolvulus arvensis) on kulttuuriympäristön kasvi, jota tavataan pihoilla, puutarhoissa, kaupungeissa, tien- ja radanvarsilla, satamissa, joutomailla sekä vanhoilla kasarmi- ja linnoituspaikoilla. Kasvi tukeutuu mielellään tiukalla kierteellä muihin kasveihin.

Peuranvirnaa (Astragalus frigidus) esiintyy vain Pohjois-Lapissa ja Kuusamossa.

Tremanskärrin luontopolku

Tremanskärrin luontopolku sijaitsee Espoossa Vihdintien varrella. Kalajärven kohdalla on etelästä tultaessa oikealle puolella tietä viitta kuntoradalle. Käännytään siitä ja heti oikealla on pysäköintialue. Jätetään auto siihen. Pysäköintialueella on kartta, johon on merkitty sekä kuntorata että luontopolku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse luontopolku on noin 2,5 kilometriä pitkä, mutta sinne kuljetaan kuntorataa pitkin, joten todellisuudessa käveltävää tulee kilometrin verran enemmän. Pysäköintialueelta on viitta luontopolulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuntorata on leveä rakennettu reitti, jonka varrella on pari mäkeä ennen kuin tullaan luontopolun kohdalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tienviitta osoittaa kääntymään oikealle metsään luonnonpolulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kohtaa on myös luontopolun kartta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luontopolku on merkitty keltaisilla ympyröillä ja puisilla opasteilla, joissa lukee luontopolku. Reitti on hyvin merkitty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitin varrella on alueen luonnosta kertovia infotauluja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkumatka kuljetaan kapeaa polkua pitkin kuusimetsässä. Polku on paikoin tasaista, paikoin täynnä puunjuuria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polun yli on myös kaatunut joitain yksittäisiä puita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jonkin matkan päässä vastaan tulee kivi, jolle on laitettu penkki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihmettelen penkin sijaintia, sillä maisema ei siinä kohtaa mitenkään hivele silmiä. Istahdan penkille ja se keikahtaa epämiellyttävästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkan matkaa ja pian tullaan keidassuolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on ehdottomasti luontopolun kaunein pätkä ja näkemisen arvoinen. Suon poikki kuljetaan pitkospuita pitkin kauniissa maisemissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka muuten ei ole kovin lämmin päivä, täällä suolla on hiostavan kuumaa. Ympärillä lentelee perhosia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja näen kypsymässä olevia lakkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt onkin kuulemma  hyvä lakkavuosi. Keskellä suota on penkki ja suoluonnosta kertova opastaulu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suoalueen jälkeen sukelletaan metsän viileyteen ja käännytään tienviitan mukaisesti oikealle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä osuudella kävellään vanhaa, osin ruohottunutta metsätietä pitkin. Alussa on märkä kohta,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mutta pian lähdetään kiipeämään ylämäkeen, jolloin maasto muuttuu kuivemmaksi ja kivisemmäksi. Ylämäkeä jatkuu pitkään, jossain kohtaa vähän jyrkempänä mutta pääasiassa melko loivana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ylös päästyä on nuoli oikealle kohteelle numero 9. Tämä viitta ei kuulu tälle luontopolulle,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

joten jatkan luontopolkuopasteen mukaisesti vasemmalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun on tultu ylös, täytyy myös palata takaisin alas, joten lähdetään laskeutumaan kohti alhaalla näkyvää järveä. Tänne on rakennettu portaat, joiden jälkeen seuraa näköalapaikka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täälläkin on penkki (joka on kiinnitetty maahan eikä keiku), ja nyt maisema on hyvinkin katselemisen arvoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan vielä melko korkealla vedenpinnan yläpuolella, joten reunalle on laitettu kaide.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitti jatkuu vasemmalle, missä odottavat seuraavat portaat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä ovat vähän pidemmät ja vievät alas järven rantaan. Rannassa on järvestä kertova opastaulu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitti kääntyy vasemmalle ja jatkuu vähän matkaa juurakkoisena luonnonpolkuna,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kunnes tullaan korkeaan rantaheinikkoon, jonka läpi kuljetaan pitkospuita pitkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkospuut johtavat pian takaisin metsään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa jyrkkä ylämäki, jonka päällä on jälleen penkki lepäämistä varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppumatka onkin metsämaastoa. Ensin kuljetaan kapeampaa polkua ja sitten leveämpää tietä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun tullaan tienristeykseen, kuntorata osoittaa molempiin suuntiin ja luontopolku jatkuu vasemmalle. Tosin myös suoraan jatkamalla päätyy takaisin parkkipaikalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vasemmalle käännyttäessä tullaan kohta takaisin luontopolun aloituspaikkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palataan kuntorataa pitkin pysäköintialueelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tremanskärrin luontopolun parasta antia ovat keidassuo, järvinäkymä ja korkea rantaruohikko. Muilta osin se ei ole kovin kummoinen, mutta mikäpä luontopolku olisi joka kohdasta upea. Pelkästään suoalueen takia tänne kannattaa tulla. Mitään palveluja, nuotiopaikkoja tai piknikpöytiä alueella ei kuitenkaan ole.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue lisää Tremanskärrin luontopolusta: http://www.espoo.fi/luontopolut

Kukkaprojekti

Kurjenjalka (Potentilla palustris) viihtyy märissä paikoissa kuten suolla tai rannalla. Kurjenjalkaa on käytetty väriaineena.

Käenkukka (Lychnis flos-cuculi) viihtyy kosteilla kasvupaikoilla niin auringossa kuin varjossakin. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lähteikköpinnat, lähdekorvet, kosteat rantaniityt, merenrannat, tien- ja pellonojat sekä heinäpellot.

Tupasvilla (Eriophorum vaginatum) muodostaa tiiviitä, rönsyttömiä mättäitä. Se kasvaa pääasiassa karuilla rämeillä ja nevoilla sekä korvissa. Joskus sitä tavataan myös rehevänpuoleisilla soilla.

Hopeahanhikki (Potentilla argentea) on tienpiennarten pieni keltakukkainen kasvi.

Pelto-ohdakkeen (Cirsium arvense) tavallisimpia kasvupaikkoja ovat tienreunat, pellot ja niityt mutta se on yleinen myös esimerkiksi meren rannoilla.

Huopaohdake (Cirsium helenioides) on yleinen kosteilla, viljavilla paikoilla, tien pientareilla koko maassa. Huopaohdakkeella on syvällä kasvava vaakasuora juuri, johon maanmuokkauskoneet eivät yllä.