Pirttimäen ulkoilualue

Pirttimäen ulkoilualue sijaitsee Espoossa Bodomjärven ja Nuuksion pitkäjärven välissä. Navigaattoriin voi syöttää osoitteeksi Kunnarlantie 110. Etelän suunnasta tultaessa risteyksessä näkyy isot Pirttimäet kyltit. Pohjoisesta tultaessa puolestaan on V-risteys, jolloin oikeaa kohtaa on vaikeampi havaita.

Pirttimäen ulkoilualueella on kahvila, leikkialue lapsille, paljon piknik-pöytiä sekä tietysti ulkoilureitit.  Täällä on myös sellainen hienous kuin ilmaiset vesivessat, joissa oli paperia ja jopa saippuaa. Tuoksumaailma tosin muistutti lähinnä märkää koiraa, mutta tämäkin on suuri edistys varsinaisiin luontopolkuihin verrattuna. Näyttää siltä, että tänne tullaan paljolti ihan vaan piknikille tai paistamaan makkaraa perheen kanssa. Kävelyreiteillä ei ollut paljoa porukkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reittejä on kolme: 3 km, 6,4 km ja 8,3 km. Ne kulkevat osittain samaa matkaa, lyhyemmät vain oikaisevat pisimmän reitin keskeltä. Pisin reitti kulkee toisessa päässä vähän matkaa viimeksi esitellyn Sorlammen luontopolun vieressä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lyhin reitti on merkitty vihreillä, keskimmäinen sinisillä ja pisin keltaisilla vinoneliöillä. Itse kävelin keltaisen reitin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ulkoilureiteille kävellään parkkipaikalta kahvilarakennuksen ohitse ja  vasemmalla olevan punaisen talon oikealta puolelta. Talon edestä kääntyy tie vasemmalle, mutta sitä ei lähdetä seuraamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä sijaitsee myös suurin osa piknikpöydistä, katettu nuotiopaikka, halkovaja sekä lisää kiipeilytelineitä lapsille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parkkipaikan ja kahvilan välissä on infotaulu, jossa on alueen kartta. Taulun vieressä on heti ensimmäinen piknikpöytä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös luontopolun aloituspaikassa on infotaulu. Ulkoilureitit on merkitty kierrettäviksi myötäpäivään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitti kulkee koko matkan latupohjaa pitkin, joten se on leveää ja helppokulkuista. Kartassa mainitaan, että pohja on sorapolkua, mutta kovin paljoa soraa tässä ei ole enää jäljellä. Mäkiä täällä on kohtuullisen paljon. Ne eivät kuitenkaan ole erityisen jyrkkiä tai pitkiä, joten en pitänyt reittiä kovinkaan rankkana. Reitti on hyvin merkitty eikä eksymisen vaaraa ole, kunhan pysyy leveällä latupohjalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saavuttuani Pirttimäelle oli vastikään satanut ja kasvien pinta kiilteli vielä vedestä. Täällä näkyi myös jokunen hyttynen. Niitä ei ollut mitenkään kiusaksi asti, mutta suosittelen pitkiä lahkeita. Saattoi myös olla, että hyttysiä oli tavallista enemmän liikkeellä kostean sään vuoksi. Kukkia täällä kasvaa melko vähän. Joitakin ryppäitä kuitenkin oli, kuten tämä vanamomätäs. Alueella kasvoi myös reilusti mustikanvarpuja, mutta mustikoita niissä ei paljoa näkynyt.

Pian tämän jälkeen lyhin, vihreä reitti, kääntyy oikealle ja muut reitit jatkuvat suoraan. Opastauluja on matkan varrella useita ja niissä on aina myös kartta, josta voi seurata reitin edistymistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reitin varrella kasvoi tällainen erikoinen puu. Joku oli piirtänyt siihen nuolen, mutta en käynyt tutkimassa, mihin se johtaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alun rehevämmän metsäosuuden jälkeen tuli vastaan kuivempaa ja valoisampaa mäntymetsää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä kasvoi kangasmaitikkaa, ja pian alkoi tien varressa näkyä myös maariankämmeköitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niitä kasvoi niillä paikkeilla, jossa sininen reitti kääntyy oikealle ja keltainen jatkaa suoraan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eläimistä näin täällä niinkin jännittävät lajit kuin leppäkertun ja perhosen. Perhosella oli kaunis hapsumainen kuviointi, mutta kamera ei valitettavasti vanginnut sitä kovin hyvin. Täällä kuului myös jonkin linnun huhuilua ja sammakon kurnutusta.

Tässä vaiheessa alkoi sataa vähän isompaa tihkua, joten laitoin kameran pois vähäksi aikaa. Reitin kauimmaisessa päässä oli kuitenkin viitta Sorlammen nuotiopaikalle. Sieltä matka jatkui Sorlammen luontopolun viertä ja vastaan tuli sama käymälä, johon voi helposti poiketa luontopolulta.

Pian käymälän jälkeen seurasi reitin nähtävyys: hiidenkirnut. Polku niille kääntyy vasemmalle ja lähtee nousemaan ylös kallioille.

Hiidenkirnut eivät näy polulle, joten kävelin ensin ohitse. Ne sijaitsevat polun vasemmalla puolella siinä kohdassa, jossa polun oikealla puolella on ensimmäinen kallion nyppylä ja polku kulkee puunoksan alitse. Sen jälkeen on vasemmalla pieni kallio, jonka päässä hiidenkirnut ovat. Jos näet alhaalla vasemmalla ulkoilureitin, olet kävellyt liian pitkälle. Hiidenkirnuja on neljä, joista kolme on veden peitossa ja neljäs on tyhjä. Sen kohdalla on kalliossa halkeama, josta vesi pääsee valumaan pois. Hiidenkirnut ovat pieniä.

Palataan takaisin reitille ja jatketaan matkaa. Tämä puoli reitistä on mäkisempää ja tiellä on myös selvästi enemmän soraa. Matkan varrella on myös kuntoilupisteitä, joista ensimmäinen tulee vastaan risteyksessä, jossa sininen reitti yhdistyy takaisin keltaiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän matkan päässä on vasemmalla Hynkänlampi,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

jossa on taukopaikka. Täällä on katettu tulisija, halkovaja, kaksi piknikpöytää, roskikset ja käymälä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen piknipöydistä on sijoitettu aivan kallion reunalle ja siitä on hieno näkymä lammelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taukopaikan jälkeen seurasi mielestäni reitin kaunein osuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän matkan päässä oli taas piknikpöytä ja käymälä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niiden vieressä oli pieni lampi, joskaan pöydästä ei näkynyt sinne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pian sen jälkeen reittiin yhdistyy vasemmalta Reitti 2000, joka on merkitty sinivalkoisin neliöin. Tästä risteyksestä on myös yhdysreitti Haltian luontokeskukseen, jonne näytti olevan matkaa 6,2 kilometriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eikö näytäkin ihan karhunpennulta näin kauempaa katsottuna?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vihreäkin reitti tulee taas mukaan matkaan. Tästä ei olekaan enää pitkälti takaisin aloituspaikkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan loppupätkä kuljetaan peltojen välistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin ensimmäistä kertaa Pirttimäellä ja paikka oli mukava. Täällä ei ole niin kauniita lampimaisemia kuin monessa muussa paikassa, mutta sen sijaan ympäröivä metsä on monipuolista ja kaunista. Täällä on rauhallista ja miellyttävää, ja voi tehdä reippaankin kävelylenkin, koska ei tarvitse katsoa koko ajan jalkoihin.

Lue lisää Pirttimäen ulkoilualueesta: https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/ulkoilu/mantereella-helsingissa-espoossa-ja-vihdissa/pirttimaki

Kukkaprojekti

Peltosaunio (Tripleurospermum inodorum) eli saunakukka kasvaa valoisilla paikoilla: pelloilla rikkaruohona, pihoilla ja tienpientareilla.

Pihasaunio (Matricaria discoidea) on tyypillinen ihmisen kulttuurin seuralainen, jota tavataan pihoilla, puutarhoissa, teillä, polunvarsilla, pelloilla, rannoilla ja joutomailla Se kestää kasvupaikoillaan erittäin hyvin tallaamista tai yliajamista. Kansanomaisia nimiä lajista tunnetaan yli 80, mikä kertoo lajin tavanomaisuudesta Suomessa.

Mesiangervo (Filipendula ulmaria) on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka. Aromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen. Niistä saa myös hyvänmakuista teetä.

Metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum) viihtyy tuoreissa metsissä ja tienvarsilla. Sen kasvupaikat ovat kosteampia kuin kangasmaitikan.

Rehuvirna (Vicia sativa) viihtyy ravinteikkaassa kuohkeassa maassa.

Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) kasvaa usein kosteahkoilla paikoilla, kuten korvissa, soiden laidoilla, kangasmetsien soistuvissa painanteissa, suoniityillä ja rannoilla.

Tuoksumataraa (Galium odoratum) on käytetty tuoksunsa vuoksi myös liinavaatekaappien hajusteena ja tuholaisten karkotteena. Keski-Euroopassa tuoksumataralla maustetaan hyytelöitä ja juomia, etenkin viiniboolia. Kasville tuoksun antava kumariini on suurina määrinä nautittuna myrkyllistä.

Sarjakeltano (Hieracium umbellatum) on Suomessa yleinen etelässä suunnilleen napapiirin korkeudelle asti.

Kyläkellukalle (Geum urbanum) tyypillisiä kasvuympäristöjä ovat lehdot, puistot, puutarhat, pientareet ja metsänreunat. Kyläkellukan juurakossa on hyväntuoksuisia yhdisteitä, ja se on vanhastaan tunnettu rohtokasvi jota on käytetty muun muassa ruoansulatushäiriöihin ja ripulin hoitoon. Juuria voi käyttää myös mausteneilikan tapaan juomissa, ruuissa ja säilykkeissä.

Pihatähtimö (Stellaria media) eli vesiheinä on tyypillinen ihmisen muokkaaman kulttuuriympäristön laji. Se viihtyy kausikosteilla, avoimilla mutta varjoisilla kasvupaikoilla. Pihatähtimöä on käytetty ihmisravinnoksi salaattina ja nautittu pinaatin tapaan. Yleisemmin sitä on kuitenkin hyödynnetty kanojen ja häkkilintujen rehuna. Pihatähtimö on tunnettu ja paljon hyödynnetty rohdoskasvi. Ulkoisesti käytettynä kasvin puristemehu tai murskattu kasvi on tärkeä rohto haavojen, rohtumien ja ihottumien hoidossa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s