Vallisaari

Vallisaari sijaitsee Helsingin edustalla aivan Suomenlinnan vieressä. Saareen pääsee JT-Linen ja Aavan lautoilla Kauppatorilta. JT-Linen menopaluulippu maksaa aikuisilta kahdeksan euroa ja matka kestää noin 20 minuuttia. Osa lautoista pysähtyy matkan varrella Lonnassa (paluumatkalla Suomenlinnassa). Eri yhtiöiden lautat saapuvat eri paikkoihin Vallisaaressa. Itse matkustin JT-Linella, joka jää saaren pohjoispäätyyn päälaiturille. HSL:n lautoilla Vallisaareen ei pääse.

Perillä saaressa päälaiturin luona on opastaulu,

jossa on kartta ja kerrotaan saaren luonnosta. Täällä on pysyttävä merkityillä reiteillä, eikä saa yöpyä tai kaivaa maata. Saarelle saa viedä koiria, mutta ne on pidettävä kytkettyinä.

Toinen puoli saaresta on edelleen suljettu. Aluetta ei ole aidattu, mutta rajalla on kylttejä, joissa kielletään alueelle meneminen rangaistuksen uhalla. Vallisaari on entinen sotilassaari ja siellä on vielä raivaamattomia alueita, joilla saattaa olla räjähteitä.

Koska saari on ollut suljettuna yleisöltä kesään 2016 asti, siellä on myös ainutlaatuinen luonto. Ympäristö on rehevää ja saarella kasvaa paljon erilaisia kukkia. Sain sieltä omaan kukkaprojektiinikin paljon uusia lajeja.

Päälaiturin luona on kaksi punaista tiilirakennusta, joiden välistä lähdetään kävelemään. Heti oikeanpuoleisin rakennuksen takana on pieni kahvila (kuva on otettu toisesta suunnasta).

Kävelyreittejä Vallisaaressa on noin kahden kilometrin verran, ja lisäksi on mahdollista piipahtaa viereisessä Kuninkaansaaressa. Sen kanssa matkaa tulee yhteensä noin neljä kilometriä.

Tien haarautuessa ensimmäisen kerran oikeanpuoleisessa haarassa on puomi edessä. Sen takainen alue ei ole suljettu, mutta sieltä ei pääse mihinkään. Jatkoin siis vasemmalle. Seuraavassa tienhaarassa on opasteet.

Lähdin kulkemaan oikealle vastapäivään kohti Kustaanmiekan salmea. Reitti on myös numeroitu tähän suuntaan kuljettavaksi. Numeroiden kohdalla on aina opastaulu, jossa on kartta ja kerrotaan kyseisestä paikasta.

Maasto on leveää, helppokulkuista hiekkatietä. Mäkiä on jokunen, mutta vain yksi vähän rankempi ylämäki. Osalle näköalapaikoista on portaat. Näköalapaikkoja on yhteensä kolme ja ne kaikki sijaitsevat saaren etelä/lounaispuolella.

Matkan varrella on melko pian vasemmalla puolella lähdepohjainen lampi. Koska siinä on makeaa vettä, saari on veden suhteen omavarainen.

Tässä kohtaa on myös kaksi ensimmäistä piknikpöytää: Toinen alhaalla lammen rannassa

ja toinen ylempänä tien varressa.

Matka jatkuu rehevässä metsämaisemassa kunnes saavutaan ensimmäisen näköalapaikan luo. Se haarautuu reitin oikealle puolelle.

Tässä kohtaa ollaan suoraan Suomenlinnan kohdalla Kustaanmiekansalmen toisella puolella.

Ihailin Silja Linen laivan lipumista ohitse.

Täältä on myös upeat maisemat Suomenlinnaan ja katselin sen vallituksilla kävelevää ihmismäärää. Totesin, että oli parempi olla tällä puolella. Tuntui kuin olisi ollut yksityissaarella, koska ketään muita ei näkynyt tässä kohtaa.

Näköalapaikan viereen on laitettu pari penkkiä, joilla voi istua ja ihailla merimaisemaa.

Palasin takaisin reitille ja pian tulin piknikpaikalle. Täällä on useita katoksellisia piknikpöytiä ja roskikset. Toki myös ruoholla voi viettää piknikiä, mutta kannattaa huomioida, että Vallisaaressa on aika paljon punkkeja. Paikka on heti vallituksen pohjoispuolella mukavasti suojassa merituulelta. Tässä vaiheessa pari muutakin porukkaa ilmestyi paikalle.

Vähän matkaa eteenpäin on tien vasemmalla puolella pari käymälää.

Piknikpaikan jälkeen seuraa saaren rankin ylämäki. Sen päällä on seuraava näköalapaikka. Täältäkin on hienot maisemat merelle.

Kolmas ja viimeinen näköalapaikka on vain vähän matkan päässä Aleksanterinpatterin kohdalla. Näköalapaikalle kiivetään portaita pitkin.

Portaiden alapäässä oli taidenäyttely, joka koostui sinisävyisistä maalatuista kankaista (lakanoista).

Ylhäältä näköalapaikalta näkee hyvin saaren suljetun eteläosan, joka on myös todella kaunis.

Jatkettaessa matkaa kuljetaan suljetun alueen reunaa pitkin.

Risteävät tiet/polut on eristetty puomeilla ja pitkin matkaa on kieltokylttejä.

Jonkin matkan päässä tullaan risteykseen, jossa on opastaulu. Oikealle käännyttäessä tie vie toiseen lauttarantaan. Myös täällä on kahvila.

Täältä lähtee myös polku saaren reunaa pitkin ensin meren ja kallion välissä ja sitten kapeaa kannasta pitkin viereiseen Kuninkaansaareen.

Tällä kertaa ei valitettavasti ollut aikaa tutustua naapurisaareen, mutta toki sinnekin kannattaa mennä käymään. Laiturin luona on myös piknikpöytä ja bajamajoja.

Palasin takaisin risteykseen, josta käännyin lauttarantaan. Opastauluilta suoraan jatkettaessa saavutaan jonkin matkan päästä takaisin päälaiturille.

Vallisaari on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Se on täysin toisentyyppinen kuin viereinen Suomenlinna. Täältä puuttuu rakennettu kaupunkimaisema, vallituksia on vain jokunen ja paikka on enemmän luonnontilassa. Täällä saakin upean luontoelämyksen kauniissa merimaisemissa.